Oon huomannut, että pidän työssäoppimisesta. Siellä pääsee oikeastikkin tositoimiin ja saa käyttää ja soveltaa koulussa oppimaansa tietoa ja taitoja. Oppii ottamaan vastuuta ja tulemaan ajoissa töihin. Raaka-aineetkin tulevat koko ajan tutummaksi, ja välillä tutustuu myös uusiin raaka-aineisiin. Toppipaikalla oppii ja huomaa myös uusia tapoja tehdä asioita, ja siinä samalla kertautuu myös ne vanhat tavat. Esim. edellisessä toppipaikassa jauhelihamurekemassa tehtiin ja muokattiin käsin, kun taas nykyisessä murekemassa painellaan muottiin, joka on minusta oiva tapa tehdä samankokoisia murekkeita. Näin sitä vaan aina oppii uutta, ja samalla alkaa miettiä itse kuinka asian saisi nopeammin/vähemmällä vaivalla tehtyä. Ja kuinkas ollakkaan, itsevarmuus kasvaa koko topin ajan. On ollut tosi kiva huomata että se ykkösluokan ujo tyttö, onkin nyt vähemmän ujo ja osaa jo omatoimisesti tehdä asioita. Ja tottakai mukavilla työkavereillakin on osansa. Päivät kuluu nopeammin ja työtkin hoituvat sutjakammin mukavan jutustelun lomassa. Eli pidän työssäoppimista todella tärkeänä ja se saisi olla jopa pitempikin jakso kuin 2 kk :)
Se on vaan sellainen juttu että työssäoppiminen on vähän kuin henkilökohtainen käyntikortti, jonka työpaikallensa jättää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti